Sofia-opisto

Olen Kaisa Uronen, naimisissa ja kahden teinitytön kotiäiti. Olen asunut ulkomailla 21 vuotta, ensin Ranskassa 16 vuotta ja nyt täällä Aurinkorannikolla 5 vuotta. Tärkeimmät harrastukseni  tällä hetkellä ovat espanjan kielen opiskelu, pitkät kävelyt rantapaseolla ja maailmanmatkailu.

Kun viisi vuotta sitten avasin ensimmäisen kerran Sofia-opiston oven, olin vastikään muuttanut Espanjaan aivan ummikkona. Olin nähnyt Sofia-opistosta artikkeleita suomalaisten paikallislehtien sivuilla, ja opisto tuntui hyvältä vaihtoehdolta aloittaa kieliopinnot. Niinpä ilmoittauduin ¿Hablamos? 0-kurssille.

Ensimmäisellä tunnilla luokassa istui lähes kolmekymmentä innokasta kielenoppijaa, ikähaarukka oli parikymppisistä yli seitsemäänkymmeneen. Olo oli  kuin Liisalla Ihmemaassa, kun aivan ensimmäisestä tunnista lähtien opettajamme Satu ja Eva  puhuivat meille espanjaa ja uusia asioita tuli vauhdilla. Viikkojen kuluessa opettajat opettivat  meitä iloisesti ja kärsivällisesti käyttäen omaa, räätälöityä kurssimateriaaliaan ja puhuen tilanteen mukaan niin espanjaa, suomea, englantia kuin elekieltäkin.

Kurssin nimen mukaisesti puhuminen on ¿Hablamos?-kursseilla pääasia – kielioppia käytiin läpi tarpeen mukaan, mutta opettajamme määrätietoisesti kannustivat meitä puhumaan, vaikka kaikki kieliopin hienoudet eivät hallussa olleetkaan. Puhumista harrastettiin runsaasti myös luokkahuoneen ulkopuolella, sillä kurssien mittaan kuljeskelimme Los Bolichesissa ja optikkoliikkeen myyjätär, autovuokraamon rouva, kaupungin puhtaanapitolaitoksen nuori mies, kadulla kävellyt pariskunta ja monet muut vastailivat ystävällisen innokkaasti, kun me kyselimme heiltä heidän perheensä jouluperinteistään tai viikonlopun autonvuokran hinnoista. Alussa mitättömältä tuntunut oma kielitaito alkoi kehittyä, ja meidän opiskelijoiden  ilo oli suuri, kun aloimme saada koko ajan paremmin selvää siitä, mitä niin toivottaman nopeasti puhuvat espanjalaiset keskustelukumppanimme meille kertoivat. Eikä tietenkään pidä unohtaa kurssimme taannoista espanjankielistä näytelmäproduktiota Sofia-opiston kevätjuhlassa ja 10-vuotisjuhlassa!

Toinen painopiste ¿Hablamos?-kursseilla on kaikki Espanjaan ja espanjalaisuuteen liittyvä. Tutustuimme niin Fuengirolan nähtävyyksiin, television uutislähetyksiin kuin ravintolakulttuuriin, ja teimmepä kerran historiakatsauksenkin esihistoriasta aina nykypäivän Espanjaan. Kurssit auttoivatkin minua ymmärtämään uutta kotimaatani, sen asukkaita, kulttuuria ja tapoja laajemminkin kuin vain kielitaidon näkökulmasta.

Kielenopiskelu vei mukanaan, ja jatkoin kolme vuotta, aina ¿Hablamos?-kurssisarjan loppuun asti. Seuraavaksi ajattelin, että voisi olla hyvä vahvistaa omaa kielioppiosaamista, ja niinpä reilu vuosi sitten ilmoittauduin Anna-Maijan Buenas Migas -kurssille kahlaamaan läpi sarjan kakkoskirjaa. Kurssin myötä olen taas saanut ihan uuden vaihteen espanjan opintoihini ja kieliopin kiemurat ovat alkaneet aueta. Kurssin eteneminen on hyvin järjestelmällistä: Buenas Migas -kirjasarjaa käydään kappale kappaleelta, uusi lukukappale ensin käännetään kotityönä, sitten teksti käydään läpi luokassa kiinnittäen huomiota niin sanojen oikeaan lausumiseen kuin tekstikäännösten hienosäätöön, ja lopuksi tehdään kirjassa olevat harjoitukset ja käydään läpi muuta oheismateriaalia – etenemistapa on siis meille kaikille hyvin tuttu jo kouluvuosilta. Järjestelmällisyys myös kantaa hedelmää: on ollut hienoa huomata, kuinka verbitaivutukset alkavat vähitellen jäädä muistiin ja samalla kielen ymmärtäminen ottaa isoja harppauksia, kun tunnistaa merkityksen vivahteita, joita vaikka preteritin ja imperfektin käytöllä kieleen tulee.

Opiskelu Sofia-opistolla on oikeasti kivaa! Ryhmässä opiskellessa saa niin henkilökohtaista lohtua siitä, että ne kielioppikiemurat ovat muillekin joskus hankalia, kuin myös yhteistä onnistumisen iloa, kun uudet asiat alkavat sujua. Ryhmissä eri-ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kesken myös syntyy upeita keskusteluja ja opistolla vallitsevasta kannustavuudesta ja yhteisöllisyydestä kertoo meidän Buenas Migas -ryhmässämme usein todettu: ”Periksi ei sitten anneta, kyllä tämä yhdessä opitaan!”